Köyhän miehen valheenpaljastin

Haluatteko löytää helpon keinon selvittää puhuuko joku totta vai ei? Luultavasti haluatte, joten tässä se tulee:

Kysy epäilyksenalaiselta hänen syyllisyyttään mahdollisimman suoraan.

Koukku on siinä, että syytön ihminen kiistää syyllisyytensä jyrkästi ja luultavimmin vielä suuttuu kysyjälle, kun taas syytön pyrkii kiistämään syyllisyytensä todisteet.

-Kavalsitteko te yhdistyksen varoja?
-(syytön)En todellakaan! Kehtaat edes epäillä minua!
-(syyllinen)Kuka niin sanoo?

Amatööri-sherlockit muistakoot, ettei menetelmä ole mitenkään pomminvarma, vaan ainoastaan suuntaa-antava. Niin sanotussa "normaalissa elämässä" menetelmä toimii kuitenkin yllättävän hyvin.

Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin

Idols ja popstars. Ne antoivat meille Antti Tuiskun, mutta myös PMMP:n Tuisku olisi minun puolestani saanut jäädä vaikka syntymättä, mutta Paulan ja Miran tyttöduo on kokonaan omaa luokkaansa: veikkaan, että tästä maasta löytyy muitakin aikuisia miehiä, jotka kuuntelevat tyttöduoa heidän erinomaisen musiikkinsa vuoksi.

Vaikka "pariterapiaa" on naisten näkökulmaa peilaava biisi, niin voin tunnustaa että biisi kuvaa tämänpäiväistä vitutustani enemmän kuin hyvin.

Siperia opettaa - vai opettaako?

Kastematomiesten pääasiallinen ongelma on naisettomuus. Tästä voisi luontevasti päätellä ettei kastematomiehillä ole varaa nirsoiluun; naisen kuin naisen on kelvattava.

Tämän google-haun alta löytyvässä linkissä esitetty väittämä romutetaan perusteellisesti. Jos miehellä on varaa hylätä pelkän pärstäkertoimen perusteella 20-50% naisista (+muut vaatimukset päälle), naisettomuuden ei pitäisi olla mikään ihme. Tästä huolimatta nämä urpot inttävät ettei heillä ole naisten suhteen erityisiä vaatimuksia.

Toinen vastaava kummastelun aihe on baarikäyttäytyminen. Markkinaurpoblogeissa väitetään hyvännäköisten naisten toisinaan valittavan etteivät miehet uskalla lähestyä heitä, koska nämä pelkäävät joutuvansa torjutuiksi. Nyt kun paremmannäköiset naiset ovat yksikseen muiden pyöriessä rumempien kimpussa, luulisi kastematomiehillä olevan elämänsä tilaisuus. Ei. Nyt kastematomies sanoo ettei uskalla lähestyä sitä vapaata kaunista naista, kun tulee kuitenkin torjutuksi. Rumemman luo ei myöskään kannata mennä, koska hänen ympärillään on jokainen yrittämässä. Johtopäätös: jään kummassakin tapauksessa ilman naista.

Miten nuo voivat missään tai koskaan saada naista, kun väitteet ja käytös muuttuvat kulloinkin sellaiseksi, ettei mitään edes yritetä?

Yhdessä yössä supertähdeksi

Luin hiljakkoin erästä pellegigoloblogia, jossa käsiteltiin erään toisen markkinaurpoteoreetikon väittämiä kastematomiehistä. Eräs väittämistä kuului jotekin niin, että vaikka luuseriutta jatkuisi 30+ ikävuosiin asti, koulutetun ja työssäkäyvän luuserimiehen asetelmat muuttuvat ennen pitkää edullisemmiksi. Onneksi kukaan ei ole esittänyt väitettä minulle päin naamaa, sillä olisin joutunut menemään nurkan taakse ja..

-

-

-

-

-

-

-

-

-

AAAAAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH
HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAAAAA...

Repeämään ylläkuvatulla tavalla suojassa väittäjän katseelta, jotten aiheuttaisi hänessä väkivallanpurkausta.

Minä väitän, että jos mies on todellakin pysynyt luuserina 30+ ikävuosiinsa asti, hän todennäköisesti pysyy luuserina myös jatkossa. Vaikka asetelma teoriassa kääntyisi luuserin hyväksi miten paljon tahansa, niin ei se käytännössä kovinkaan paljoa auta. Väite, että naiset alkavat jonkun tietyn rajapyykin jälkeen suosia sosiaalisesti kyvytöntä luuserimiestä on yhtä todennäköinen kuin aikaisemmin kuvaamani 15 vuotta minimipalkalla töitä tehneen sekatyömiehen valitseminen Nokian keskijohtoon. Vaikka ihme tapahtuisikin ja 30+ luuserimies alkaisi saada huomiota naisilta, niin toiset ovat kuitenkin keränneet kokemusta jo 15 vuotta, jotka ovat jääneet luuserilta kokonaan välistä.

Kirjoita niin että näppis savuaa

Aikaisemmin pohdiskelin sitä kuinka paljon tuottelias kirjoittaja voisi tuottaa tekstiä. Nopeimman kirjoitustahdin ja kahdeksantuntisten kirjoitussessioiden mukaan laskettuna kirjoittaja tuottaisi tekstiä yhden melko laajan romaanin verran neljässä päivässä. Vuodessa tämä tekisi 91 romaanin verran tekstiä ja 40 vuoden aikana 3650 romaania. Jäppilän kirjastossa on noin 22700 kirjallisuusnimikettä, joista reilut 9000 on lastenkirjoja. Koska tyypillinen kirjaston kirja on ohuempi kuin "laaja romaani", oletamme yhden seinähullun maksimaalisen tuotteliaan kirjoittajan tuottavan elämänsä aikana yhden kirjastollisen verran kirjoja.

Pohdiskelin aikaisemmassa kirjoituksessani myös sitä onko suurin osa tuolla tavoin tuotetusta tekstistä paskaa, ja vastaus on ehdoton kyllä. Kirjoittamisen ongelmana on tekstiensä itseään toistavuus: vaikka yksikään tuotteliaaksi luokitelluista tuntemistani kirjoittajista ei pääse lähellekään kuvaamani hyperkirjoittajan kirjallista tuotantomäärää, heidänkin tekstinsä toistavat yksiä ja samoja aiheita tai teemoja, hieman eri muodossa höystettynä vain.

Miksi tämä verrattain kuivan aiheen uudelleenlämmitys?

Aihe palautui mieleeni, kun luin erään skitsofreenisen naisen kirjoittamia tekstejä eräällä keskustelufoorumilla. Kirjoittaja oli vajaassa vuodessa tuottanut 7000 viestiä (20 per päivä), jotka olivat vieläpä yleensä enemmän kuin yhden ruudun mittaisia ja joissa ei yleensä ollut mitään järkevää sisältöä. Eikä tämä ole edes pahin mahdollinen tapaus, sillä jotkut pystyvät kirjoittamaan päivässä saman määrän kymmenille eri foorumeille.

Tällaisella valtavalla paskatulvalla on kolme huonoa puolta; ensinnäkin se laskee jyrkästi lukijoiden mielenkiintoa. Toiseksi se hukuttaa paljon paremman sisällön alleen. Kolmanneksi yleensä valtavia määriä kirjallista paskaa tuottavista ihmisistä uskoo muiden olevan poikkeuksellisen kiinnostuneita juuri heidän mielipiteistään. Tämänkaltainen tuotteliaisuus loppuu joko kirjoittajan totaaliseen kyllästymiseen tai kuolemaan, ei juuri muuhun.

Ilmiön ylivoimaisesti lohdullisin puoli on siinä, että vaikka nettiä terapiakanavanaan käyttävät mielenterveysongelmaiset floodaavatkin suosimansa foorumit tukkoon, he ovat kuitenkin poissa muusta pahanteosta.

Onni onnettomuudessa.

Me rakastelemme eksyksissä

Puhevikainen Fat bastard lähtee naisiin

Markkinaurpoteoria puhuu alempitasoisista mieshenkilöistä (joista käytän tästedes termiä ”kastematomies”) rutiininomaisesti esittämättä näistä minkäänlaista järkevää määritelmää. Joten tartutaanpa toimeen puhtaasti omin avuin.

Kastematomaisuus voidaan jakaa fyysiseen ja henkiseen osioon. Lisäksi pitää huomioida vielä sekin, voiko henkilö itse vaikuttaa asiaan jotenkin. Jaottelu menee siis seuraavasti:

Fyysinen, ei-vapaaehtoinen kastematoisuus.
Fyysinen, elämäntavoista johtuva kastematoisuus.
Henkinen, ei-vapaaehtoinen kastematoisuus.
Henkinen, luonteesta tai vastaavasta johtuva kastematoisuus.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kaikki epämuodostuneet ja vammaiset. Toiseen ryhmään kuuluvat alkoholistit, huumejannut, superlihavat ja muut vastaavat omilla elämäntavoillaan ulkonäkönsä pilaavat ja täten itsensä vastenmieliseksi tekevät. Kolmanteen ryhmään kuuluvat mielenterveysongelmaiset ja vähä-älyiset. Neljäs ryhmä muodostuu epäsosiaalisista tai luonnevikaisista. Ujous on vähän rajatapaus, mutta sijoittaisin sen kuitenkin neljänteen ryhmään. Kakkosryhmän käsitteellä ”pilattu ulkonäkö” en muuten viittaa synnynnäiseen rumuuteen, sikäli kun sellainen voi miehen kohdalla edes pitää paikkaansa. Koska miehet itse kiinnittävät huomiota naisten ulkonäköön niin paljon, he olettavat naisten arvioivan miehiä samalla tavoin. Paskapuhetta – naiselle kynnys seurustella ruman miehen kanssa on paljon alhaisempi kuin miehelle seurustella ruman naisen kanssa.

Olipa kastematoisuuden syy mikä tahansa, nainen jää joka tapauksessa saamatta. Lisäksi lähes kaikki näistä kastematomiehistä on kaltaisiaan vain ja ainoastaan omista toiminnastaan (tai sen puutteesta) johtuen. Epäsuhta on selkeä; jokaista omasta tahdostaan riippumatonta kastematoa kohden on useita kastematomaisuuttaan ruikuttavaa fat bastardia tai muulla tavoin luonnevikaista, jotka kieltäytyvät tekemästä omalle itselleen mitään tai muuttamaan ajattelutapojaan.

Palatakseni vielä edellisessä kirjoituksessani esittämääni 5000€ kuussa tienaavaan mieheen joka itkee olevansa ”kunnon ihminen” ja ettei yrityksistään huolimatta saa naista; pelkkä raha riittää naiselle lopulta aika harvoin. Mutta sikäli mitä minä olen näiden pellegigolojen vuodatuksia lukenut, niin he olettavat pelkän rahan ja ”kunnollisuuden” jotenkin takaavan naisensaannin. Enemmän rahaa ja kiltti luonne on yhtä kuin enemmän naisia.

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Mitä minä olen näitä saamattomia nörttimiehiä elämässäni tuntenut, heistä yhdeksän kymmenestä voidaan surutta yleistää olevan sosiaalisesti kyvyttömiä, luonteeltaan omahyväisen kaikkitietäviä sekä pikkutarkkoja. Nuo avut voivat olla avuksi liike-elämässä tai työssä, mutta vastaavasti suurin osa naisista kavahtaa noita ominaisuuksia.

Käytän vielä aiemmin keksimääni työnantaja-työntekijärinnastusta: ajatellaan työntekijää etsivä työnantajaa, jolle tulee kaksi tarjokasta. Oletetaan lisäksi että työ on luonteeltaan parityötä, vuodesta toiseen. Ensimmäinen työntekijä tuottaa firmaan lisäarvoa kuukautta kohden 10000€ ja toinen 5000€. Ensimmäinen hakija on kuitenkin paremmasta tuottavuudestaan huolimatta vastenmielinen luonne ja opportunisti. Toinen työntekijä puolestaan on iloinen vitsiniekka, joka levittää hyvää tuulta ympäristöönsä ja jonka kanssa on ilo työskennellä. Jos työnantaja arvostaa enemmän rahaa kuin viihtyisyyttä, ensimmäinen hakija on ilmiselvä valinta. Jos taas työnantaja epäilee etteivät hänen hermonsa kestä jatkuvasti ruikuttavaa tyyppiä vuodesta toiseen, hän palkkaa luultavasti toisen hakijan, tämän alhaisemmasta tuottavuudesta huolimatta. Sama pätee myös parisuhteisiin. En usko monenkaan naisen haluavan suhteeseen vain pelkän rahan vuoksi (jota pelkkään toimeentuloon tuijottavat kutsuvat ylväästi ”järkiliitoksi"), jos vaihtoehtona on henkisesti miellyttävä ja muutenkin antoisampi parisuhde.

Elämä on valintoja, ei optimoimista

Vihaan termiä optimointi, ainakin silloin kun se esitetään elämän yhteydessä. Tein optimaalisen valinnan muuttaessani Rahikkalaan, joka on optimaalisella etäisyydellä jostain ja valitsin vaimonikin optimaalisesti.. haistakaa nyt jo pitkä paska.

Tai kyllähän elämän voisi optimoida, mutta silloin joka ikisen valintatilanteen edessä pitäisi tietää tarkalleen mitkä valintojen seuraukset ovat. Joissakin asioissa valintojen seuraukset ovat itsestään selviä (kuten valinta alkaako käyttää huumeita), mutta suurimmaksi osaksi näin ei ole. Voit vasta jälkeenpäin tietää varmasti oliko valintasi oikea vai ei, mutta tällöin ei ole enää mitään tehtävissä tilanteen korjaamiseksi.

Mutta toki aina voi jälkiviisastella ja uskotella itselleen tehneensä juuri oikeat valinnat elämässään.

Luonnonvalintaa

Jos resurssi ei mene vapailla markkinoilla kaupaksi, syynä on liian suuri hinta siihen nähden mitä ihmiset ovat valmiita tuotteesta maksamaan. Tämä mekanismi toimii molempiin suuntiin; jos myyjä ei halua pudottaa hintaa, tuote jää myymättä. Jos ostaja ei halua maksaa enemmän, tuote jää myymättä. Tämä oletus on pohjana markkinaurpoteorialle, jolla pyritään todistelemaan ”tieteellisesti” ettei osa miehistä saa koskaan naista, kun taas toiset saavat melkeimpä kenet tahansa.

”Saamattomien” syyt olotilalleen ovat lähes poikkeuksetta samat: naisten yleinen nirsous tai heidän kollektiivinen salaliittonsa vastenmielisiä miehiä kohtaan, naisten kiinnostus tai halveksunta ”vääriä” ominaisuuksia omaavia miehiä kohtaan jne. Kun asiaa tarkemmin selvittää, käy ilmi että kaikki torjutuksi tulleet miehet ovat itsekin hyvin nirsoja. ”Ajattelin että naiseni pitää olla kaunis, nuori, lapseton, älykäs ja akateemisesti koulutettu. Kaikki tapaamani vaatimukset täyttävät naiset eivät kuitenkaan ole olleet kiinnostuneita minusta. Ihmettelen mistä tämä johtuu?”

Pannampa päät yhteen ja mietitään. Visualisoidaan tilanne jossa peruskoulunsa kesken jättäneelle tarjotaan työpaikkaa ja hän asettaa palkkavaatimuksekseen 20000€ kuussa, tai että hän menee Nokialle ja ilmoittaa haluavansa työpaikan keskiportaasta. Reaalimaailmassa tuollaista käytöstä pidettäisiin harhaisena, mutta ei markkinaurpoteoreetikkojen ihmeellisessä maailmassa; omista vaatimuksista ei olla valmiita tinkimään tippaakaan ja samalla syyllistetään naisia heidän itsekkyydestään ja kovista vaatimuksistaan. Käytännössä heidän valituksensa on tiivistettävissä näin: ”meillä ei ole juuri sellaisia ominaisuuksia joita naiset haluvat emmekä ole edes valmiita hankkimaan tai kehittämään niitä, mutta olemme silti oikeutettuja saamaan haluamamme naiset.” He saavat tyytyä käteensä myös vastaisuudessa.

Toinen variaatio tilanteesta on, kun mies valittaa tienaavansa 5000€ kuussa, omistavansa talon ja olevansa muutoinkin ”kunnollinen”, mutta naista ei vain löydy. Tuskinpa näissäkään tapauksissa on silti mitään kummempaa selitystä kuin luonnevikaisuus tai muu vastaava naisten kammoama sosiaalinen piirre.

Teoriassa minun pitäisi miehenä tuntea sympatiaa saamattomien (heh) miesten ahdinkoon. Käytännössä en kuitenkaan tähän kykene, sillä jos maailma toimisi näiden kastematojen haluamalla tavalla, he ylpeilisivät sillä miten asioiden kuuluukin olla näin.

Karu totuus

Miehen elämän tragedia: elämän alussa naiset kiittelevät mitä enemmän hän röyhtäilee ja piereskelee, mutta jossain vaiheessa kiitokset muuttuvat moitteiksi..