Vali vali

Huuto.net. En voi käsittää miten systeemin suunnittelijoille on sattunut sellainen kämmi, että palautteen antamista ei ole varmistettu. Vaikka kaupat olisi tehty onnistuneesti ja molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla, mikään ei silti pakota myyjää/ostajaa antamaan toisilleen palautetta kaupanteosta. Minua systeemi ärsyttää, sillä jos sivustoa käyttää todella satunnaisesti, nämä harvoin saadut palautteet ovat saajalleen arvokkaita. Palautteen antaminen varmistettaisiin yksinkertaisesti sillä, että molempien osapuolten pitäisi lähettää palaute, ennen kuin palaute näkyisi kummallakaan osapuolella. Tämä toimisi tietenkin vain positiivisen palautteen kohdalla, neutraali ja negatiivinen palaute saisi sen sijaan näkyä välittömästi, jotta tieto huijareista ja vastaavista leviäisi mahdollisimman nopeasti.

Kaupanteko ei muutoinkaan suju aina kitkattomasti, kiitos toisen kämmin, johon sivuston suunnittelijat syyllistyivät. Kämmi piilee kolmessa eri myyntivaihtoehdossa, jotka ovat:

1) Huutokauppa hintavarauksella.
2) Huutokauppa ilman hintavarausta.
3) Jompikumpi edellisistä, mutta lisänä vielä ”osta heti” –vaihtoehto.

Ongelma on siinä, että myyjä voi aivan liian helposti tehdä vahingossa sitovan, ilman että se on ollut alunperäinen tarkoitus. Kohdan 1 ja 2 ero – ja nyt tarkkana – on nimittäin siinä, että kohdassa 2 kaupasta tulee välittömästi sitova. Kuvitellaanpa että myyn hilavitkutinta, josta haluan saada 20€. Asetan lähtöhinnan vaikkapa yhden euron suuruiseksi, jotta potentiaaliset ostajat innostuisivat huutamaan hilavitkutintani. Minimikorotus on euron suuruinen. Koska olen kuitenkin unohtanut asettaa hintavarauksen, kauppa on sitova ja minun on pakko myydä myytävänä oleva hilavitkuttimeni huutokaupan voittaneelle. Esimerkkini tilanteessa huutoja tulisi pahimmillaan yksi ainoa yhden euron korotus, enkä voisi perua kauppaa mitenkään. Tietenkin voin yrittää sopia asiasta huutokaupan voittaneen ostajan kanssa, mutta mikäli tämä voittohuutaja sattuu olemaan joku tsaarinaikuinen byrokraatti, hän tietenkin takertuu tuohon porsaanreikään ja pakottaa minut myymään hilavitkuttimeni, pahimmillaan käräjöimisen uhalla.

Koko ongelma ratkeaisi sillä, että tuotetta ei kerta kaikkiaan voisi asettaa kaupaksi ilman hintavarausta. Nyt myyjä saattaa ihan puhtaasti vahingossa joutua myymään artikkelinsa törkeällä alihinnalla, koska yhden ruksin unohtamalla kauppa muuttuu sitovaksi.

Perkele.

Tervetuloa tietotekniikan ihmeellisen maailmaan

Okei, en (onnekseni) ole mikrotukihenkilö, mutta välillä silti joutuu puuhastelemaan koneiden kanssa. Nyt ymmärrän paljon paremmin niitä, jotka ovat suutuspäissään murjoneet koneensa oikein viimeisen päälle paskaksi.

Tällä kertaa anopin ääni kailotti puhelimesta kuuluttaen: "HERRAJUMALA, MITÄMETEEMME, TÄÄKONE EITOIMI, TÄÄLLÄON JOKUIHMEJUTTU!!!"

Hätäsanoman vakavuudesta päätellen olisi voinut kuvitella koko koneen sulavan niillä sekunneilla, jos jotain olisi tehty vielä väärin. "Ei hätää", vakuuttelin puhelimessa. Lupasin tulla paikalle ja pelastaa mitä pelastettavissa on.

Toden totta, käynnilleni oli kyllä aihetta. Koneeseen oli tarttunut jonkin sortin pöpö, joka oli naamioitunut mukamas jonkin sortin torjuntaohjelmaksi. Ohjelma blokkasi selainta ja vinkui jatkuvasti koneen olevan vähintään 1000 eri viruksen armoilla. Mikä pahinta, ohjelmaa ei saanut pois millään ilveellä, vaan se palasi aina takaisin kummittelemaan uudelleen. Yhden tunnin ja muutaman kahvikupillisen jälkeen sain kyllä enimmät vauriot korjattua, mutta ohjelma säästi vielä nahkansa mahdollista uusintaottelua varten.

Tuonkaltaiset paskaohjelmat ovat kieltämättä varsinaisia verenpaineen nostattajia, koska niitä ei saa kovin helposti pois. En silti hetkeäkään epäile etteikö tämäkin ongelma olisi helposti vältetty, ilman Stupid User Error:in astumista väliin. SUE on kieltämättä vakavin tietoturvaongelma, kun tyypillinen peruskäyttäjä ei juuri viitsi katsoa mille ohjelmalle tulee valinneeksi kohdan hyväksy. Silti nämä samat ihmiset eivät pane nimeään paperiin lukematta ensin mitä tämä paperi oikein sisältää.

Ihminen on mielenkiintoinen eläin.

Huh hah hei ja rommia pullo

Pitäisi kaiketi käydä äänestämässä. Yksittäisellä äänellä ei ole kuin pelkkä marginaalinen merkitys, mutta illalla voi sitten tuntea jonkinasteista ylpeyttä demokratian periaatteiden kunnioittamisesta.

Kumman tärkeä tämä yksittäinen ääni tuntuu silti ehdokkaille olevan. Postimiehet lienevät kiroilleet sydämensä kyllyydestä tämän vuoksi, kun raukat joutuvat kantamaan vaalikrääsän muodossa noin 200kg ylimääräistä kuormaa per kerrostalo. Harkitsin jo vaalimainokset kieltävää lappua oveen, mutta peruin aikeeni, sillä mainokset tulevat 99% tapauksista niiltä ehdokkailta, joita en äänestäisi muutenkaan. Näin ollen jokainen minulle kiikutettu "äänestä minua" -lappunen toimii vain ehdokasta itseään vastaan, sillä äänenestyspäätökseni ei taatusti perustu hikiseen kasvokuvaan ja yksittäiseen iskulauseeseen.

Iskulauseista puheen ollen, erään lapun slogan oli "olen aina heikomman puolella", tai jotain sinnepäin. Tämä kuitenkin tarkoittaa aina vahvempaa vastaan asettumista, joten jokainen nakkikioskijonossa seissyt tietää hyvin kuinka toimiva tuollainen periaate käytännössä oikein toimii.

Markkinat määrittelevät arvosi

Kun tuurijuoppo kuuli puhuttavan ensimmäisen kerran parisuhteen 'markkina-arvoteoriasta' joskus parisen vuotta sitten, oletin kysymyksessä olevan jonkin sortin vitsin. Asia unohtui joksikin aikaa, mutta kun blogeissa ja foorumeilla kohistiin Henry Laasasen aiheesta kirjoittamasta kirjasta, päätin lainata sen ja katsoa onko kirja niin hyvä kuin väitetään.

Kirjan mukaan naiset käyttävät seksuaalista valtaa monin eri tavoin. Tämä seksuaalinen valta perustuu suurimmaksi osaksi siihen, ettei keskivertonainen halua seksiä läheskään niin paljon kuin keskivertomies. Kansanomaisemmin ilmaistuna pillua voi kutsua niukkuusresurssiksi. Taloutta vähänkin ymmärtävät ihmiset tietävät hyvin, että minkä tahansa resurssin tarjontaa suurempi kysyntä aiheuttaa kyseisen resurssin hinnan kohoamisen; siksi miehet kilpailevat naisista, eivätkä naiset miehistä.

Tämä oli kirjan ensimmäinen peruslähtökohta. Loppuosa kirjasta koostuukin pillun niukkuudesta aiheutuvien ongelmien selvittelyssä. Tai siis niiden epäonnisten miesten, jotka eivät kuulu siihen hierarkian huipulla olevaan 5% miehistä, jotka saavat kenet tahansa naisen jotka haluavat.

Asiaan pitää perehtyä hieman tarkemmin.

Kaikki haluavat halpaa makkaraa

Luojan kiitos siitä, että sellaiset kauppaketjut kuin Lidl ja Cassa ovat rantautuneet Suomeen. Kävin eilen K-kaupassa, josta ostetut kolme limpparipulloa, muutama hedelmä, juustopaketti ja parit leikkeleet tekivät kokonaissummaksi melkein kolme kymppiä!

Lidl olisi myynyt vastaavat sapuskat ehkäpä 7-8€ halvemmalla, jolla olisi voinut ostaa vaikka mäyräkoiran bensaa autoon. Tässä mielessä en ihmettele yhtään, jos Kesko vastusti aikoinaan (ja vastustaa varmaan vieläkin) kiukkuisesti halpaketjujen tuloa markkinoille. Jokainen kilpailijalle kannettu lantti on omasta katteesta pois, ja halvempi kilpailija pakottaa muutenkin alentamaan omia hintoja, jotta asiakkaat eivät äänestäisi lompakollaan halvemman kilpailijan suuntaan. Nykyinen ruoan inflaatiotaso on jotain 4%, mutta olisi varmasti paljon suurempi jos "halpaketjut" eivät olisi jarruttamassa hintojen tolkutonta nousua.

Yksi asia on kuitenkin varma. En enää ikinä osta ruokiani K-ketjun myymälöistä, ellei tarve ole aivan pakottava.

Uutissulku

Ikävä juttuhan tuo kauhajoen ammuskelu oli sinänsä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Viime päivinä ei ole paljoa jaksanut telkkaria avata, kun uutisten pääasiallinen sisältö on yhtä ja samaa tavaraa.

Minua on kiusannut koko viikon aivan perkeleellinen väsymys, eikä asiaa auta sekään että huomenna pitäisi lähteä reissuun. Alun perin lähtö olisi ollut tänään, mutta koska ajomatkaa kuitenkin on suhteellisen pitkälti, niin ajattelin etten kiusaa itseäni (ja silmiäni) lähtemällä ajamaan yötä vasten. Ehtiihän sitä perille vielä aamullakin.

Velan ottaminen on vähän kuin kusisi pakkasella housuunsa - hetken aikaa lämmittää ja hetken päästä on entistä kylmempi. Tästä vanhasta viisaudesta minua muistutti päivällä postilaatikosta tipahtanut luottokorttilasku, joka ei tosin ole iso, mutta muistutti kuitenkin terveellä tavalla elämän realiteeteista. (Toinen vanha viisaus sanoo, että jos tunnet olosi yksinäiseksi, ota pankista sadantonnin laina ja jätä se maksamatta - sen jälkeen ainakin joku taho kaipaa kiihkeästi sinua.)

Tulevaisuus

Blogia pitäessäni olen miettinyt josko tekisin tästä enemmän päiväkirjatyyppisen. Tajusin kuitenkin ettei se olisi kovinkaan hyvä idea, sillä silloin teksti olisi jotain tämänkaltaista.

Mikä tahansa arkipäivä: Nousin aamulla seitsemältä ylös ja keitin kahvit. Kävin töissä. Töistä tultuani kävin ensi töikseni suihkussa. Söin. Sitten ajattelin vaihtaa lakanat, mutta kuitenkin päätin etten vaihdakaan. Kenen kanssa ne vaihtaisin ja minkä vuoksi, kun eivät edes ole kovin likaisetkaan. Katsoin telkkaria pari tuntia ja surffailin netissä. Menin nukkumaan.

Mikä tahansa lauantai-ilta: Nukuin aamulla kymmeneen tai puoli yhteentoista. Heräsin. Söin myöhäisen aamiaisen, joka koostui puoleksi kovettuneesta ruisleivästä ja kupillisesta maitokahvia. Siivosin taloa (puolison pakottamana) ja sitten kävin suihkussa. Ajoin autolla kauppaan, jossa nostin shoppailurahaa ja kirosin viattomalle pankkiautomaatille palkkani pienuutta. Kiertelin kaupassa käsivarrenpituisen ostoslistan kera. Tärkeimmän ostoksen eli kaljasalkun hain kyytiin ensimmäisenä. Kiikutin ostokset autoon ja ajelin kotiin. Illalla join kaljaa ja nukahdin telkkarin ääreen, josta herään seuraavana aamuna paikat kivistäen.

Ei kovinkaan lupaava tyyli, eihän?

Tuurijuopon syksy

Syksy, tämä ihana vuodenaika jolloin illat pimenevät ja lehdet varisevat puista. Tavallaan kyllä pidän syksystä, mutta vuodenajan surkein piirre on kylmenevässä ilmassa ja siinä tiedossa, että kohta alkaa tulla räntää ja lunta. Syksyssä on kyllä yksi piirre, jota arvostan yli kaiken ja se on talviaikaan siirtyminen. Aamuisin saa nukkua tunnin pidempään, joten osaltaan tämä kompensoi mukavasti päivänvalon lyhenemistä.

Orastavaa kaamosmasennusta vastaan voisi kyllä taistella ostamalla aurinkolampun, mutta onneksi oireet eivät ole niin pahat, että moiseen olisi vielä tarvis ryhtyä. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka kärsivät marras-helmikuun aikana epätavallisen voimakkaasta väsymyksestä, eikä mikään tunnu oikein kiinnostavan. Vastaavasti samat tyypit muuttuvat touko-elokuun aikana suoranaisiksi ADHD-tapauksiksi, joita ei pitele kerta kaikkiaan mikään. Kaipa luonto pitää näin tilikirjansa tasoissa.

Sosiaalisesti rajoitteinen

Eräällä sukulaisellani on sangen kiusallinen ongelma. Hän asuu mukavassa ja tilavassa asunnossa, mutta hänen yläkerrassaan oleva ihminen on naapuri suoraan helvetistä.

Tämä naapuri on jollain ilveellä onnistunut keplottelemaan itsensä taloyhtiön varaluottamusmieheksi ja sen ansiosta hän kuvittelee olevansa paljon tärkeämpi ja parempi ihminen kuin todellisuudessa onkaan.

Ihminen, joka harrastaa taloyhtiön roskisten penkomista, naapureiden kyttäämistä ja kaikesta valittamista, ei kuulu kerrostaloon, vaan jonnekin aivan muualle. Viimeksi hän uhkaili sukulaistani rikosilmoituksella, kun tämä kuunteli musiikkia hiljaisuuden aikana pienillä tietokoneen kaiuttumilla - eikä musiikki ollut edes mitenkään isolla, korkeintaan normaalin puheäänen tasolla.

En tiedä johtuuko hepun ärtymys sitten siitä, ettei hän pysty sairautensa vuoksi juomaan ollenkaan viinaa (sairaus aiheuttaa oksennuskohtauksia, jotka kuuluvat taatusti puoleen koko talosta), vaiko siitä että hänen vaimonsa on varmaankin yksi rumimmista ihmisistä mitä on koskaan syntynytkään.

Joka tapauksessa - rasittava tapaus.

Ihmisen parhaat ystävät

Suhteeni koiriin on kahtalainen. Siistit, hyvin koulutetut ja rauhalliset koirat ovat OK. Valitettavasti jokaista tällaista koiraa kohden on ainakin yksi omapäinen ja haukkuva piski, jotka herättävät lähinnä halun hakea haulikko.

Yksi jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista on appivanhempieni koira.

Kyseinen sekarotuinen pieni piski on oikea malliesimerkki siitä mitä tapahtuu, kun koiranomistaja on aivan liian lepsu ja hyväntahtoinen lemmikkiään kohtaan. Koira on kuriton, haukkuu pienintäkin risahdusta aivan perkeleesti ja pisteenä iin päälle anoppi on hemmotellut koiran ruoan suhteen aivan pilalle. Onneksi puoliso oli kyllästynyt minun laillani tähän menoon ja päätimme yhdessä tehdä asialle jotain.

Kerran otimme sitten piskin meille hoitoon muutaman päivän ajaksi. Meno oli tietenkin alussa kuten aina ennenkin. Herra suvaitsi olla rauhallinen noin kahden ensimmäisen minuutin ajan, kunnes rappukäytävästä kuului jokin pieni rasahdus. Piski ei ehtinyt haukahtaa kuin kerran, kun karjahdin sille varsin möreällä viskibassollani "HILJAA!" Elukka katsoi minua jokseenkin kauhuissaan. Varmasti mietti, että mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu. Hetken päästä sama haukahdus tuli uusintana, kun posti tuli. Uutta mylvähdystäni säesti kohtuullisen voimakas luunappi keskelle otsaa. Piski vinkaisi ja livahti sohvan alle piiloon, eikä uskaltanut tulla sieltä pariin tuntiin. Ihme ja kumma, rapinoille haukkuminen loppui siihen paikkaan.

Seuraava koetinkivi oli ruokailu. Anopin mukaan piskille ei kelpaa kuin paistettu jauheliha ja muut ihmelliset erikoisruoat, mutta olin tietenkin jo päättänyt tavallisen koiranmakkaran saavan kelvata. Minä nyt saatana ala ostamaan rakille mitään kymmenien eurojen eväitä, samalla rahallahan saa vaikka kaljaa. Aivan odotetusti pöperö aikaansai vaivautuneen tuhahduksen ja paheksuvan katseen, mutta siitäpä ruokkivat kädet viis veisasivat.

Sitten oli vuorossa ruoan kerjääminen. Heti kun aloimme syömään, herra ilmestyi pöytämme ääreen vahtaamaan josko antaisimme ylimääräisiä maistiaisia. Piskin maailmankuva mahtoi järkkyä perusteellisesti, kun hellyttävää tuijotusta seurannut kädenojennus antoi makupalan sijasta toisen kivuliaan luunapin. Uikuttaen hurtta sitten poistui keittiöistä takaisin sohvan alle.

Iltalenkillä koiran uutena ja sen päivän viimeisenä järkytyksenä oli suhteellisen lyhyt talutushihna ja tiukat komennot ojennukseen heti, jos isäntäväen määräämästä kävelysuunnasta yritettiin poiketa. Koska piski ei ollut syönyt vielä mitään, kävelimme ihan piruuttaan sellaisen viiden kilometrin lenkin, vieläpä varsin reippaalla tahdilla. Kotiin palattuamme eläin olikin sitten aika poikki, mutta litkittyä vettä lukuun ottamatta ruoka ei vieläkään maistunut. No, siperia opettaa.

Seuraavana aamuna herätessä ihme olikin tapahtunut: ruokakuppi ammotti tyhjyyttään. Kaipa elukalla oli sitten nälkä, kun lautaselle lisätty makkara teki kauppansa, joskin aivan tyhjäksi piski ei jaksanut lisäannostaan syödä.

Mikä on tämän julman tarinani opetus? Tietenkin se, että koira voi pahimmillaan olla melkoinen tyranni. Niin pientä rakkia ei olekaan, etteikö se alkaisi kuvitella olevansa jonkinlainen laumanjohtaja, ellei kyseistä kehityskulkua katkaise heti alkuunsa. Ainakin minua suututtaa nähdä, kun koiraa kehutaan ja paijataan, tekipä se sitten mitä tahansa. Sitten vielä kehdataan ihmetellä miksi koira on niin tottelematon ja omapäinen, mutta eihän meidän piskiä tietenkään saa alkaa rankaisemaan. Sehän on täysin edesvastuutonta.