Kaksi marjaa

Muutamia nettitreffivinkkejä nörttimiehille

Nämä ohjeet ovat kutakuinkin kronologisessa järjestyksessä, ensikontaktista tapaamiseen. En väitä näiden olevan mikään pomminvarma ”näin saat pillua” checklist, vaan tervettä järkeä on lupa käyttää.

Oman ilmoituksen laittaminen ei kannata, vastaa mieluummin naisten ilmoituksiin.

Omasta ilmoituksesta ei tietenkään ole mitään haittaa. Muista vain se, että parisuhdemaailmaa voi verrata työnhakuun, jossa miehet ovat työnhakijoita ja naiset työnantajia: on tehokkaampaa lähettää CV potentiaaliselle työnantajalle, kuin odotella työnantajan bongaavan sinun ilmoituksesi.

Nettitreffit eivät ole sama asia kuin karjamarkkinat.

Kohdetta ei kannata lähestyä listaamalla ominaisuuksia joita omaa itse ja joita odottaa saavansa. Autokaupassa tämä lähestymistapa toimii, mutta ei parisuhdemaailmassa.

Kuvanvaihto kannattaa, mutta..

ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ lähetä kohteelle mitään alastonkuvia itsestäsi, ellei tämä (poikkeuksellisesti) itse ehdota sitä. Vaikka SINUA kiihottaisikin ajatus alastonkuvan saamisesta, se ei todellakaan tarkoita sitä että NAISET ajattelisivat samalla tavoin.

Kun pääset lopulta kontaktiin naisen kanssa, ole rehellinen.

Valehtelu omasta iästä/painosta/parisuhdetilanteesta/ulkonäöstä/varallisuudesta/whatever voi kantaa jopa ensimmäiseen livekohtaamiseen, mutta naisen haukankatse paljastaa tällaiset petosyritykset liki erehtymättömästi ja tuhoat vain omat jatkomahdollisuutesi.

Naiset vaistoavat miehen epävarmuuden.

Tämä on maailman vanhin ohje, jota ei voi kylliksi korostaa. Julma tosiasia on, että epävarma mies saa 99% treffeistä epäonnistumaan. Ellet ole itsevarma, sinun pitää tulla sellaiseksi. Osa yksilöistä on luonnostaan itsevarmoja, mutta osa joutuu opettelemaan tämän taidon. Opettelu ei ole niin mitään salatiedettä, mutta valitettavasti oikotietä onneen ei ole: sinun on vain treenattava ja treenattava tätä ominaisuutta OIKEIDEN NAISTEN kanssa, ei kotona päätteen ääressä markkinaurpoblogeja lukemalla.

Naiset inhoavat miehen itserakkautta.

Itserakkaus ei ole sama asia kuin itsevarmuus. Vaikka olisit omasta mielestäsi maailman täydellisin ihminen, todennäköisyys on sinua vastaan, sillä treffikumppanillasi on kolme miljardia vertailukohtaa.

Naiset ovat kiinnostuneita miehen sosiaalisista taidoista, eivät tietomäärästä.

ÄLÄ KOSKAAN ota puheenaiheeksi tietokoneesi prosessorin ylikellotusta tai vastaavaa aihetta. Nainen nimittäin esittelee kumppaniaan suvulle ja ystävättärille, ei heidän tietokoneilleen.

Naiset inhoavat suoraa puhetta.

ÄLÄ VAHINGOSSAKAAN tee suoria seksiehdotuksia, ellei erehtymisen vaaraa kerta kaikkiaan ole. Eikä tätä virhettä kannata tehdä varsinkaan ensitapaamisella.

Naiset pitävät epäsuorasta vihjailusta.

Tämä väittämä on ristiriidassa edellisen kanssa, mutta vain näennäisesti. Naiset ovat nimittäin itse epäsuoran viestinnän mestareita, eli he eivät sano ”olen kiinnostunut sinusta” vaan he sanovat ”olen ennenkin seurustellut tupakoivan miehen kanssa.” Vastuu tämän viestinnän ymmärtämisestä on jälleen miehellä, mutta kuten itsevarmuuttakaan, tätäkään taitoa ei opita muutoin kuin kommunikoimalla naisten kanssa.


Lopuksi muutamia yleisluontoisia ohjeita.

Varaudu epäonnistumisiin.

Jos nainen ei pidä sinusta, tilanne on ohi. Ei kannata jäädä rypemään omassa surkeudessaan, vaan unohtaa koko juttu ja jatkaa seuraavaan kertaan.

Oikotietä onneen ei ole.

Kuten monta kertaa mainitsinkin, oikotietä onneen ei ole. Jos pyrit kaikin tavoin viestittämään naisille olevasi välteltävä olento, ei kannata hämmästyä jos nämä kohtelevat sinua sellaisena.

Demokratia etenee afganistanissa

Elokuvan gladiaattori alussa roomalaiset sotivat germaaneja vastaan. Roomalaisten komentaja sanoo ”kansan pitäisi tietää koska se on voitettu.” Eräs blogaaja (jota kutsuttakoon tässä yhteydessä vaikkapa sikanaudaksi) väittää kirkkain silmin aivan samaa kuin elokuvan roomalaiskomentaja. Hänen mielestään liittouma ovat voitolla afganistanin sodassa, terroristijahdissa tai whatever. Kysymyksessä on silti alue, jota on yritetty tuloksettomasti valloittaa aina aleksanteri suuren ajoista neuvostoliiton interventioon. Minun on siis hyvin vaikeata uskoa nykyistenkään tunkeilijoiden (joita omahyväisesti kutsutaan ”miehittäjiksi”) vaikutusvallan ulottuvan juuri heidän rynnäkkökivääreidensä kantamaa kauemmaksi.

Katselin kerran netistä brittien merijalkaväestä kertovaa ohjelmaa. Koulutusta seurattiin aina alokasajasta afganistaniin, jossa päästiin tositoimiin. Koulutus oli sitä tuttua fullmetaljacket-tyyppistä mölinää mitä oli odotettavissakin, josta ei sen enempää. Lopun tositoimissa sitten mentiin brittitukikohtaan, joka sijaitsi ties missä huitsinnevadan aavikolla keskellä ei-mitään. Aina välillä ajeltiin lähikyliin osoittamaan alkuasukkaille ”läsnäoloa”, eli käytännössä vain esittämään meillä olevan enemmän ja isompia pyssyjä kuin teillä. Sitten esitettiin joku brittien hallitsema kukkula, jonka laella heidän tukikohtansa oli. Haastateltu vartiomies selitti miten kaikki ympärillä näkyvä alue on talebanien hallussa.

Mielenkiintoinen tulkinta tuo ”valloitus”, jos yksittäisiä tukikohtia lukuunottamatta koko muu alue on vihollisen hallussa. Aivan lopussa kameramiehet seurasivat jotain partioreissua. Ryhmä lähti sightseeingille juuri em. talebaanien hallinnoimalle alueelle, jossa sitten käveleskeltiin sinne tänne kusi sukassa mahdollisten väijytysten pelossa. Kun äijät palasivat takaisin tukikohdan suojiin, upseerit selittivät operaation olleen menestys jne.

Kaiken kaikkiaan ohjelmasta jäi kuva, että afganistan on hyvin kaukana mistään ”valloituksesta.” Mihinkään ei ole menemistä ilman massiivista suojaa ja ilmatukea, eikä alueen väestökään suhtaudu auttajiinsa suopeasti. Ainoa varma asia on lopulta se, että ”miehittäjän” poistuessa alueelta entinen meno jatkuu ja kaikki palaa ennalleen. Suomalaisista sanottiin että he iskevät päänsä karjalan mäntyyn, joten yhtä hyvin voi sanoa liittouman iskevän päänsä afganistanin vuoriin.

Vain yhtä ainoaa voin rakastaa

Kun kilpailu on täysin vapaata ja valinnanvaraa äärettömästi, parhaat korostuvat joukosta yhä selkeämmin. Parhaassa on vain se ongelma, että hyvin usein parasta arvostetaan täysin liikaa jopa seuraavaksi parhainpaan verrattuna. Ajatellaan vaikka jotain NBA:ta, eli jenkkien koripalloliigaa: joukkueen kymmenen parhaiten palkattua pelaajaa saattavat saada yhteensä palkkaa 85 miljoonaa taalaa, mikä on huikea summa. Lähemmin tarkasteltuna palkka jakautuu kuitenkin hyvin epätasaisesti, eli parhaat 4 pelaajaa tienaavat 20 miljoonaa kukin, kun taas loput kuusi saavat 0,6 miljoonaa per lärvi. Laskennallisesti voidaan väittää palkkasijoilla 1-4 olevan pelaajan olevan 33 kertaa parempi pelaaja kuin palkkasijoilla 5-10 olevan pelaajan. Onkohan todella näin?

Ei varmaankaan. Luultavasti parhaimmat ovat jonkun verran parempia kuin heti heidän jälkeensä tulevat, mutta jos tämä ero on esimerkiksi vain 1,1 kertainen, parhaille maksettavissa summissa ei ole mitään mieltä.

Taloudelliset parhaudet ovat kuitenkin pientä blogeihin verrattuna. Blogeissa parhautta voitaisiin mitata esimerkiksi muiden linkityksellä, tai lukijamäärillä. Hauskuus alkaa sitten kun eri aihepiirejä käsittelevien blogien parhaimmisto alkaa jankuttaa oman bloginsa paremmuudesta muihin aihepiireihin nähden. Yhteiskunnallisia asioita, politiikkaa ja tieteitä käsittelevät blogikirjoittajat keräävät parhaimmillaan vaikkapa 250 lukijaa päivässä, mutta haukkuvat 1000 päivittäistä lukijaa kerääviä neuleblogeja. Mehän nyt olemme parhaimmisto, vaikkemme olekaan ja heko heko.

Yksi urpo vei tämän asenteen kolmanteen potenssiin kehuskellessaan ettei koko Suomesta löydy kuin yksi blogi, jonka hän voi linkittää. Muut ovat yksinkertaisesti niin huonoja ja sillä sipuli. Yksi ainoa blogi oli siis parempi kuin kaikki muut suomenkieliset blogit yhteensä. Numeroilla ilmaistuna vaatimattomat viisi miljoonaa kertaa parempi. Tätä voisi pitää jo parhaiden vertailun ääriesimerkkinä.

Urheilussa parhautta voidaan sentään edes jotenkin mitata, blogeissa ei mitenkään. Puhdas itsekehu on hyvin huono työkalu parhauden mittarina ja täydellistä lukijan aliarviointia.

Niin huono ettei sanotuksi saa

Katsoin toissailtana Terminator: Sarah Connor Chroniclesia. Vaikka itse elokuvasarja on huono, sarja on NIIN huono, että katsoja haluaa nähdä uuden jakson vain uusien naurettavuuksien toivossa. Esimerkiksi tämäniltaisessa jaksossa (spoiler alert..) Cameronia ohjaava siru vioittui ja hän yritti tappaa Johnin. Onneksi äiti ja poju saivat Cameronin ansaan ja sirun poistetuksi. Sitten vuorossa olisi ollut Cameronin tuhoaminen polttamalla, mutta John päättikin ottaa riskin ja käynnisti hänet uudelleen. Tämän jälkeen Cameron istuskeli kirkossa ja pohdiskeli ylösnousemusta.

Pryceless. Jos sarja pysyy edes samalla tasolla niin monet naurut ovat vielä tiedossa.

Terminatoreiden sekopäistä aikajanaa tuli käsiteltyä aiemmin, mutta tarkastellaanpa lyhyesti ykkösterminaattoria, jonka järjettömyydet saavat allekirjoittaneessa aikaan paiseita.

Ykkösterminaattorissa tulevaisuuden maailmaa terrorisoi Skynet terminaattoriarmeijansa kanssa. Skynet lähetti Arskan esittämän terminaattorin menneisyyteen tuhoamaan oman aikansa ihmisten vastarintaliikkeen komentajan John Connorin äidin, Sarah Connorin, ennen Johnin syntymää. Vastavetona tulevaisuuden John lähetti oman isänsä, Kyle Reesen, menneisyyteen suojelemaan äitiään. Reesen on äitimamman suojelun ohessa poljettava tämä vielä paksuksi, tai muuten John ei koskaan synny.

Kokonaisuudesta herää vain yksi kysymys: MIKSI VITUSSA KOKO JUONI ON KUIN ALA-ASTELAISTEN KYHÄÄMÄ?!??

-MITEN VITUSSA JOHN VOI OLLA OLEMASSA, JOS HÄN ON ITSE VASTUUSSA OMASTA SYNTYMÄSTÄÄN?!? EIKÖ HÄNEN PELKKÄ OLEMASSAOLONSA TODISTA TERMINAATTORIN VÄISTÄMÄTTÄ EPÄONNISTUVAN?!?

-MIKSI VITUSSA KONEET JÄTTÄVÄT TULEVAISUUDEN VOITTOISAN SODAN JÄLKEEN IHMISIÄ HENKIIN LEIREILLE "RUUMIITA SIIRTELEMÄÄN?!?" EIVÄTKÖ KONEET SUORIUTUISI TÄSTÄ TUIKI TARPEELLISESTA OPERAATIOSTA PAREMMIN OMIN VOIMIN, VARSINKIN JOS PÄÄTAVOITTEENA OLI HÄVITTÄÄ UHKANA OLEVAT IHMISET?!?

-MITEN VITUSSA NÄMÄ TULEVAISUUDEN "VASTARINTALIIKKEEN" SOTURIT PIILOUTUVAT TERMINAATTOREILTA YÖLLÄ, KUN TERMINAATTOREILLA ON KUITENKIN "ERINOMAINEN PIMEÄNÄKÖKYKY?!?" MIKSI NÄMÄ HUIPPUÄLYKKÄÄT ROBOTIT EIVÄT KÄYTÄ LÄMPÖKAMEROITA, JOILLA KYLLÄ LÖYTYISI KAIKKI RAUNIOISSA PIILESKELEVÄ?!?

Mikä vielä masentavampaa, tuossa olivat vasta ykkösosan typeryydet. Kakkonen ja kolmonen toistavat samaa suojelia/tuhoaja-kuviota, joskin sillä erotuksella, että sankarit yrittävät estää koko ydinsodan Skynetin tutkimusta sabotoimalla.

LOPUKSI: MIKSI KUKAAN VOI KATSOA TÄLLAISTA JÄRJEN JA LOGIIKAN VASTAISTA ELOKUVASARJAA?!?

Kirjaviisaus vs tosielämä

Kun seuraavan kerran olet käymässä jossain vähänkin isommassa kaupassa, niin mene lehtihyllyn luokse ja katsele erikoislehtien valikoimaa. Moniko lehdistä on mielestäsi kiinnostavaa luettavaa? Keskivertokansalainen valitsee lukuarvon väliltä 1-5 lehteä. Enemmistö näistäkin vastaa luultavasti luvun, joka on lähempänä yhtä kuin viittä. Yksilön kannalta katsottuna suurin osa erikoisjulkaisuista on siis puhdasta ei-kiinnostavaa roskaa.

Kuvittele sitten että lehtiä katselemaan saapuu henkilö, joka sanoo sinulle olevansa kiinnostunut joka ikisestä erikoislehdestä ja vieläpä pystyvänsä asiantuntijatasoiseen keskusteluun minkä tahansa erikoislehden aiheesta. Saatat nyt katsoa väitteen esittäjää epäuskoisena ja jopa ääneen epäillä väitteen todenperäisyyttä, mutta henkilö vakuuttaa olevansa tosissaan. Onneksi huomaat juuri sopivasti vanhan tuttusi, jonka tiedät olevan pätevä asiantuntija alalla, jota käsittelevä erikoislehti löytyy hyllystä. Selität tutullesi tilanteen ja laitat hänet kyselemään kirjaviisaalta lukutoukaltamme erinäisiä yksityiskohtia aiheesta, joita vain asiaan perehtynyt voi tietää.

Tuttavasi puhuttelussa käykin ilmi, ettei lukutoukka olekaan sellainen asiantuntija miksi oli itseään väittänyt, vaan hänen ”asiantuntijuutensa” oli enintään pinnallista. Kun lukutoukan tosiasiallinen tietämättömyys on nyt paljastunut, odotat luonnollisesti että hän vetäisi sanansa takaisin. Ei suinkaan: lukutoukka muistuttaa ettei hän nyt itse asiassa väittänyt tietävänsä aiheesta kaikkea (vaikka hän hetki sitten väitti päinvastaista) ja aloittaa pitkän yksinpuhelun siitä miten laaja sivistys hänellä on ja siitä kuinka monta ällää hän luki lukiossa. Lopulta sekä sinä että ystäväsi kyllästytte pitkäpiimäiseen jankkaamiseen ja toivotatte kirjaviisaalle hyvät jatkot ja lähdette pois.

Kuulostaako tutulta? Jos ei, niin kuulut siihen onnelliseen ihmisryhmään, joka ei ole koskaan joutunut kasvokkain kaikkien alojen erikoisasiantuntijan eli mielipideautomaatin kanssa.

Ellei internettiä olisi keksitty, nämä mielipideautomaatit olisivat luultavasti aamu-uutisten poliittisia kommentaattoreita (tai TV-evankelistoja), koska he rakastavat omia mielipiteitään ja yleistä näennäissyvällistä jorinaa aiheesta kuin aiheesta riippumatta siitä kuinka paljon siitä todellisuudessa tietävät. Raukkaparat kun eivät tajua ettei heidän jostain aiheesta esittämänsä mielipide ole välttämättä juuri sen kummoisempi kuin täysin satunnaisesti valitun yksilön mielipide.

Mielipiteen esittämisessä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta jos mielipide perustetaan jollekin vuosikausia sitten luetulle (ja puoleksi unohdetulle) haistapaskateokselle, metsässä ollaan ja pahasti.

Täytynee kirjoitaa aiheesta vielä toistekin.

Markkinaurpoteoria

Luin joskus kuukausia sitten Laasasen kirjan jossa hän käsitteli naisten seksuaalista valtaa yhteiskunnassa. Lupasin palata asiaan jossain vaiheessa, ja sopiva tilaisuus on juuri nyt, kun olen miettinyt asiaa hieman enemmän. Pienellä googletuksella löytyi montakin kirjoitusta, joissa kommentoidaan kirjassa esiteltävää ”markkina-arvoteoriaa”, eikä aina niin kovin mairittelevaan sävyyn. Suomi24:

Vastenmielinen läski etsii tasokasta naisseuraa

Laasasen Henry kirjoitti kirjassaan alempitasoisten miesten ongelmista:

’Naissuhteiden hankkimisen kustannukset ovat sitä suurempia, mitä alempi on miehen markkina-arvo. Alhaisen markkina-arvon mies joutuu tekemään lukuisia aloitteita seksuaalisen partnerin löytämiseksi, eikä sekään välttämättä riitä. Tuohon prosessiin sisältyy etsintäkustannuksia ja torjunnasta aiheutuvia psykologisia kustannuksia. Etsinnän onnistuessakin mies joutuu todennäköisesti tyytymään itseään vähemmän tasokkaaseen partneriin.’

Ajatelkaapa tuota viimeistä lausetta mielessänne pieni hetki. Viime aikoihin asti olen uskonut alempitasoisuuden olevan kyvyttömyyttä päästä minkäänlaiseen kanssakäymiseen naisten kanssa. Jos alempitasoisuuteen kuuluu sekin ettei saa tarpeeksi tasokasta naista, niin silloinhan 95% miehistä on alempitasoisia. ’Oikeat’ alempitasoiset miehet syyttävät naisia liian kovista vaatimuksista, mutta eivät itse ole yhtään viisaampia. Pata kattilaa ja niin edelleen.

Myös koko käsite ’alempitasoinen mies’ tuntuu venyvän ja paukkuvan aina tarpeen mukaan. Toisinaan törmää kirjoituksiin, joissa joku 10 vuotta naimisissa ollut mies valittaa edelleen olevansa alempitasoinen. Voiko poikuutensa menettänyt tai parisuhteessa – saati naimisissa oleva – mies ylipäätään olla alempitasoinen?

Vastatkaapa näihin, te markkina-arvoteoreetikot.

Joku muukin on näemmä ihmetellyt samaa aihetta kuin minä.

Vertasin aiemmin parisuhdekuvioita työmarkkinoihin, eikä vertaus ole nyt niin kovin kaukaa haettu. Jos Laasasen väitettä soveltaa työmarkkinoihin, niin väite ”alhaisen markkina-arvon mies joutuu tekemään lukuisia aloitteita seksuaalisen partnerin löytämiseksi, eikä sekään välttämättä riitä” on tismalleen sama kuin ”alhaisen koulutus- ja osaamistason omaava henkilö joutuu tekemään lukuisia yrityksiä saadakseen töitä, eikä sekään välttämättä riitä.” Luonnollisesti väite ”etsinnän onnistuessakin mies joutuu todennäköisesti tyytymään itseään vähemmän tasokkaaseen partneriin” tarkoittaisi ”työpaikan löydyttyäkin henkilö joutuu todennäköisesti tyytymään itseään vähemmän tasokkaaseen työpaikkaan.”

Ainakin tuo jälkimmäinen väite kirvoitti minusta oikean röhönaurun. Ajatelkaa nyt tilannetta, jossa vaikkapa kiinteistöalan sekatyömies alkaisi valittamaan siitä kuinka hän on aivan väärässä työssä ja hän itse asiassa ansaitsisi paljon paremman työpaikan esimerkiksi jonkun ison yrityksen keskijohdossa riippumatta siitä onko hänellä edellytyksiä siihen.

Myös kirjassa esitetty käsite ”vastentahtoinen selibaatti” on mielenkiintoinen. Jos tällä käsitteellä on jotain tekemistä aiemman ”itseään vähemmän tasokkaan partnerin” kanssa, niin en yhtään ihmettele jos kumppanin löytäminen on vaikeaa. Kun vaatimukset ovat liian kovat omaan tasoon nähden, kumppanin löytäminen alkaa olla toivotonta. Mutta itsepähän tiensä ovat valinneet.

Mielipiteeni ATM-diskurssista

Tähänastinen näkemäni Alemman Tason Mies-bloggaaminen on tiivistettävissä hyvin lauseeseen: Katkeraa kateellisten vikinää. Tyypillinen ATM-bloggaaja nysvää kotonaan katsomassa leffoja, pelaamassa pelejä tai lukemassa kirjaa. Välillä hän kirjoittaa blogiinsa jaarituksen että tulipa taas pitkästä aikaa pelattua sitä ja sitä, siinä siinä on paremmat 3D-graffat kuin siinä ja siinä jne. Aika ajoin hän muistaa pilkata "amiksia", "öyhöttäjiä" ja "hyppyritukkia" yksinkertaisesti vain ja ainoastaan siksi että nämä saavat pillua ja hän joutuu tyytymään käteensä. ATM itse ei ole tietenkään amis - hän on jonkin sortin akateeminen räpeltäjä joka kyllä muistaa kiusata bloginsa lukijoita opintojensa (ahhhh niin haastavilla!) yksityiskohdilla. Vaikka hän suhtautuukin ylemmyydentuntoisesti työväenluokkaisiin amiksiin, ei se ole ammattiylpeyttä tai haikailua takaisin sääty-yhteiskuntaan jossa ammatti määrittelee ihmisarvon - se on pohjimmiltaan vain ja ainoastaan pillukateutta. Homma menee suurin piirtein näin kun kurkistaa ATM:n ummehtuneeseen pääkoppaan: "Voiiiiii vittu! Eihän tää ole reilua että mä en saa pillua vaikka mä osaan (joitakin ohjelmointikieliä, valitse vapaasti), mä olen (jokin haistapaskan tusinainsinööri tai vastaava), mä olen lukenut (jokin suurista tunnetuista klassikoista josta ei ole älynnyt yhtään mitään) ja mä olen romanttinen. Lisäksi mä osaan kirjoittaa (äärimmäisen sekavaa ja huonoa runoutta jolla voi saada naisen sänkyyn koska tämä on ikävystynyt kuoliaaksi) kun amislasset ei osaa MITÄÄN! NE EI OO MITÄÄN!"

Ja ennen kuin joku ATM-bloggari tulee vinisemään ettei hän kirjoita runoja, minäpä vastaan että juuri tuollainen sinä voisit olla jos kirjoittaisit niitä. Mitä muutakaan voi päätellä siitä katkeruuden sävyttämästä ivasta jolla sorvataan mukahauskoja viisuja "Öyhönmäen yrjöpöydästä" ja morkataan amiksia (joista monet muuten työllistyvät ripeästi ja tienaavat paremmin kuin monikaan teekkaria leikkivä ATM-bloggari, siis sen lisäksi että saavat fjörttaa ihan mukavasti.) Vielä ymmärtäisin jotenkin jos nämä kasiaiset kävisivät baareissa ja saisivat pakkeja alituiseen, pääasia on että edes kävisivät vakituisesti ihmisten ilmoilla. Mutta kun ei - on helpompaa jäädä kotiin ruikuttamaan, pelaamaan ja katsomaan leffoja vaikka ei se pillu kotiovelle asti tule niille hyppyritukka-amiksillekaan. Joten noidankehä on valmis.

Siinäpä tuli hieman selvennystä käsitteelle ”alempitasoinen mies”, jos joku sitä vielä ihmetteli.

Olen useamman kerran arvostellut ATM-diskurssin intohimoisimpia harrastajia, jotka ovat lähes poikkeuksetta miehiä, koska:

- he projisoivat vastentahtoista selibaattiaan tai sentäytteistä henkilöhistoriaansa irrelevanttiin naisvihaan.
- halveksivat amistaustaisten "duunari"ammattien miehiä pääsääntöisesti siksi, että nämä tuntuvat saavan pildeä. (kumman moni ATM-aktivisti tuntuu olevan ingenjööri tai muu korkeastikoulutettu)
- nämä kastemadot eivät edes käy ulkona.

ATM-diskurssi on turhaa pseudokritiikkiä ja suunpieksäntää maailman vanhimman aiheen tiimoilta ja tarjoaa korkeintaan hyödyllisen varoventtiilin niille paineille, jotka mahdollisesti ilmenisivät sarjamurhina ja raiskauksina.

Jos kieltäytyy opettelemasta sosiaalisia taitoja tai muuttamasta omia vaatimuksiaan, ei myöskään kannata valittaa jos jää kokonaan ilman. Ja lopuksi:

Markkina-arvoteoriassahan on kaksi puolta, teoreettinen ja käytännöllinen. Teoreettinen puoli on hurmaavan monimutkainen tapa esittää kaikkien tuntemia itsestäänselvyyksiä kuten että fiksulla ja komealla käy flaksi paremmin kuin rumalla ja tyhmällä. Käytännöllinen puoli taas on uhriutuvaa ja uhriuttavaa puhetta, jossa aina lopuksi päästään siihen, että akat antaa ihan väärille kundeille.

Voiko asiaa enää tuon paremmin sanoa.

Vaipanvaihtospesialisti

Aika menee tuossa touhussa kuin siivillä. En olisi joku aika takaperin uskonutkaan.

Ensimmäisen ja toisen asteen tekopyhyys

Ensimmäisen asteen tekopyhyys on sitä, että eletään itse eri tavalla kuin opetetaan. Esimerkiksi markkinaurpo voi valittaa suurimman osan nykytavaroista olevan silkkaa paskaa ja tämän vuoksi suositella ihmisiä ostamaan vain kaikkein parasta, mutta urpo itse jatkaa näiden paskatuotteiden ostamista, koska uskoo valmistajien kopioivan nopeasti kaikki alkuperäisestä tuotteesta hyvän tekevät piirteet.

Toisen asteen tekopyhyys on sitä, että urpo vaatii samoja sääntöjä kaikille muille paitsi itselleen. Urpo voi esimerkiksi vaatia ettei kaupungin keskustassa saa harrastaa skeittailua, mutta rullaluistelun (jota urpo itse harrastaa) sitä vastoin pitäisi olla sallittua.

Onneksi osaan jo tunnistaa nämä(kin) ääliöt, joten heidän kanssaan ei tarvitse menettää hermojaan lopullisesti.

Minähän en muiden apua tarvitse

Ajatteluni on täysin vapaata muiden vaikutuksesta.

Mikä ajatusvirhe tuohon väittämään sisältyy?

Se, että jos mielipide muodostetaan pelkkiin omiin havaintoihin ja päättelyyn tukeutuen, näkökulma on niin rajoittunut, että esitetyn mielipiteen oikeellisuutta voidaan perustellusti epäillä. Jos mielipide taas muodostetaan laajaan aineistoon tukeutuen, väittämä "omasta ajattelusta" voidaan unohtaa kokonaan. Yksinkertaisemmin sanottuna; ei ole olemassa yksilöä, joka kykenisi tulkitsemaan maailmaa täysin ilman muiden apua. Silti jotkut pitävät itse luomaansa vapausilluusiota totena.

Käsittääkseni tuo "ajattelun vapaus" perustuu olettamaan, jossa useista näkökannoista valitaan yksi ja sitten kuvitellaan tämän valinnan olevan jotenkin "vapaa" muiden vaikutuksesta. Uskokoon ken haluaa.

Omalla kohdallani olen ratkaissut ongelman siten etten enää ota vakavasti ihmisiä, jotka uskovat tähän olettamaan.