Hjuva soomi-filmi - NOT

"Ei vittu, tämä oli paljon paskempi elokuva kuin muistinkaan", mietin katsottuani levottomat uudemman kerran. Näin elokuvan ensi kertaa telkkarista joskus vuosia sitten, mutta lieneekö lievä nousuhumala jotenkin vääristänyt muistoja tai katselukokemusta.

Elokuva ohittaa iloisesti kaikenlaiset sosiobiologian tunnetut tosiasiat. Vaikka mies olisi miten karismaattinen hyvänsä, väitän etteivät naiset antaudu päähenkilölle yhtä keveästi kuin elokuvassa esitetään. Ajatelkaa nyt, hänen ei tarvitse kuin mennä vaikkapa baariin ja istua pöytään, niin paikan kauneimmat naiset kirmaavat häpykarvat hulmuten miehen luo ja lähtevät suoraan tämän luo harrastamaan seksiä, vaikka hän ei edes puhuisi naiselle kahta lausetta enempää. Ehkäpä naiset käyttäytyvätkin näin jonkun kansainvälisen rocktähden lähettyvillä, mutta eivät taatusti suomalaisen yleislääkärin kanssa, olipa tämä sitten kuinka puoleensavetävä tahansa.

Tästä hypätäänkin kätevästi elokuvan toiseen suureen ongelmaan, eli seksiin. Tavallaan on ovelaa lisätä elokuvaan pehmopornoelementtejä, koska jokainen vilautteluun käytetty minuutti on jostain muusta pois, ja katsojakin saattaa siinä sivussa unohtaa tarinassa olevat rekanmentävät reiät. Kyllä yksi minuutin kestävä ähinäkohtaus vielä menee, mutta viides kerta alkaa jo näyttää ja maistua puulta. Viimeinen ja samalla suurin ongelma on itse sisältö. Mikä se paljon mainostettu kasvutarina oikein on? Sekö, että tyyppi nussii kaikki kavereidensa naiset läpi ja sitten toteaa "onpa vähän tyhjä olo?"

Ei, ei se voi noin olla. Kaksi pääopetusta vaikuttaa olevan. Pettämisellä on huonot seuraukset, sekä sitoutumiskammoisen kanssa ei kannata edes yrittää seurustella. Jos ymmärtää ihmisten välisestä kanssakäymisestä edes tuon verran, elokuvan katsominen on aivan turhaa.

Lekafilosofiaa, osa II

Ihmiset, jotka sanovat olevansa orjallisia sääntöjen noudattajia, ovat oikeastaan aika pelottavia. Esimerkiksi roskien heittely on kielletty. Normaali ihminen ja orjallinen ihminen eivät viskele roskia kadulle, vaan kiikuttavat ne roskapönttöön. Orjallinen ihminen vie vain asian niin pitkälle, että syödessään banaanin 230 kilometrin pituisella tyhjällä tieosuudella keskellä lapin erämaata, hän pysähtyy ensimmäiselle vastaantulevalle tielaitoksen P-paikalle ja vie banaaninkuorensa roskapönttöön, sen sijaan että viskaisi sen tienposkeen.

Sitten he vielä ylpeilevät suorituksellaan, ikään kuin olisivat juuri pelastaneet maapallon.

Lekafilosofiaa

Lainasin silkasta mielenkiinnosta filosofi J.Hankamäen enkelirakkauden. Filosofien teokset tuppaavat olemaan pulskanpuoleisia, eikä enkelirakkauskaan tee poikkeusta. Tämän takia luin vain kirjan mielenkiintoisimmat osuudet. Eräs kohta jäi mieleeni: "On vain kahdenlaisia heteroita. Niitä jotka vihaavat homoja avoimesti ja niitä jotka vihaavat homoja peitetysti."

Jos homot haluavat saada laajemmalti hyväksyntää, niin tuollaisia möläytyksiä ei kannattaisi päästää julkisuuteen. Homot myös mainostavat olevansa samanlaisia ihmisiä kuin heterotkin, joten kaipa voidaan sitten sanoa olevan vain homoja, jotka vihaavat heteroita avoimesti, sekä homoja jotka vihaavat heteroita peitetysti.

Mikähän logiikka on siinäkin, että jos homot kerran onnistuvat korvamerkitsemään jonkun paikan itselleen, niin heteroväestö ei saisi valittaa asiasta, vaan he joutuvat tyytymään tapahtuneeseen tosiasiaan. Helsingissä on käsittääkseni uimahalli, jossa heterot ovat kävijänä vähemmistö. Jos satunnainen heteromies valittaa asiasta, hän on homofobi, joka haluaa piilottaa omat homoseksuaaliset taipumuksensa varsinaisten homojen syrjintään.

Joskus olen kuullut sellaisenkin väitteen, että heteromiesten kannattaisi ystävystyä homomiesten kanssa, koska heistä saisi optimaalisen siipimiehen naisteniskentään. Teorian esittäjä on joko tyhmä tai epärehellinen, koska keksin pienellä miettimisellä montakin syytä miksei idea tule toimimaan.

Telkkarista on opittu keskivertohomomiesten olevan vähintään George Clooneyn veroisia komistuksia, mutta tämä myytti joutaisi jo murskata. Vaikka jollakulla heteromiehellä olisikin komea homomies siipimiehenään, jo pelkkä riski siitä, että naiset olisivat kiinnostuneenpia tästä homomiehestä heteromiehen sijaan, saa heteromiehen miettimään kahdesti haluaako hän nöyryyttää itseään tällä tavoin. Auts.

Toinen este ovat naiset. Jos joku seikkailee homoksi tiedetyn henkilön kanssa baarissa, naiset varmasti kysyvät mielessään miksi heteroksi itseään kutsuva oikein hengaa homomiehen kanssa. Samasta syystä tämä heteromies joutuisi muiden miesten silmissä naurunalaiseksi, eikä tästä voi hyvällä tahdollakaan väittää olevan etua naiseniskennästä. Auts uudemman kerran.

Viimeisenä naulana teorian arkkuun toimii se yksinkertainen tosiasia, jonka mukaan homomiehiä on yksinkertaisesti niin vähän, ettei heteromiesten kannata alkaa kilpailemaan pääsystä heidän siipimieheksi. Vaikka kilpailua syntyisikin ja olettaisiin homomiehen avusta olevan etua, yhtä homomiestä kohden on viisikymmentä heteromiestä. Homomiesten avusta pääsisi näin ollen hyötymään vain pieni vähemmistö heteromiehistä.

Unettoman päiväkijra, osa II

En tiedä olisiko edellinen aihetta käsittelevä kirjoitus pitänyt jättää kirjoittamatta, kun näyttää että pilkka osui omaan nilkkaan.

Viime yön nukuin kunnolla, mutta sitä edeltävät kolme yötä on tullut käytännössä valvottua tavalla, jossa olen valvonut yön ja mennyt nukkumaan joskus aamulla kuuden maissa. Siinäpä sitten kiva herätä yhden jälkeen ja todeta edessä olevan vielä monta samanlaista yötä, ellei asialle tee jotain.

Ja niinhän minä juuri tein.

Toissayönä päätin katkaista kierteen yksinkertaisesti valvomalla kuuteen asti kuten ennenkin, mutta sitten keitinkin kahvit ja sinnittelin valveilla iltapäivälle neljään asti. Sitten väsymys kävi ylivoimaiseksi ja menin pakon edessä nukkumaan, joskin heräsin puoli yhdeksän aikaan. Valvottuani pari tuntia, sain pahimmista peloistani huolimatta onneksi unen päästä kiinni ja nukuin puoli seitsemään asti, ennen kuin heräsin uudelleen. Joten jospa tämä tästä taas.

Aargh

Ostin jonkun aikaa takaperin digiboksin, joka on kyllä muuten hyvä, mutta siinä on erinäisiä raivostuttavia piirteitä. Ensimmäinen piirre on se, että digiboksin sisäinen kello tuntuu olevan noin viisi minuuttia jäljessä muuta maailmaa. Eihän tämä yksin vielä mitään, mutta kun saatanallinen insinööri on päättänyt suuressa viisaudessaan ettei boksin kellonaikaa voi mitenkään muuttaa. Kivahan se on nauhoitella ohjelmia, kun lopusta saattaa jäädä 1-5 minuuttia näkemättä, kun boksi lyö nauhoituksen kylmästi poikki kesken ohjelman. Osittain tämä johtuu myös ylipitkistä mainoksista, jotka venyttävät ohjelma-aikaa.

Toinen ongelma on läheistä sukua edelliselle. Ohjelmia voi nauhoittaa manuaalisesti, mikä on hyvä asia, koska sillä edellä kuvattu ongelma voidaan kiertää. MUTTA MIKSI VITUSSA KELLONAIKAA EI VOIDA SÄÄTÄÄ MUUTOIN KUIN MINUUTTI KERRALLAAN?!? Jos kello on vaikkapa kaksitoista ja haluan nauhoittaa puolenyön aikaan alkavan ohjelman manuaalisesti, manuaalinen nauhoitus tarjoaa alkamisajankohdaksi juuri nykyistä kellonaikaa, eli kello kahtatoista. Siinäpä sitten kelailet MOLEMMAT, ELI ALKAMIS- JA PÄÄTTYMISAJANKOHDAN minuutti kerrallaan. Esimerkkinin tapauksessa kelaus etenee noin 3min/sekunti, joten pikainen laskutoimitus kertoo aikaa kuluvan noin (12x60x2min/sek)/3sek, eli hieman alle viisi minuuttia. Jos manuaalista nauhoittelua harrastaa paljon, niin ohjelmien nauhoitukselle saa huoletta uhrata varttitunnin päivässä.

Viimeisenä vittuiluna käyttäjää kohtaan ohjelmakirjastosta määrättyä automaattista ajankohtaa voi kyllä rukata, MUTTA VAIN NAUHOITUKSEN OLLESSA JO KÄYNNISSÄ. Joten tämänkin ominaisuuden hyöty menee samoin tein vessasta alas.

Juuri tällaiset ongelmat laitteissa ovat niitä, jotka saavat ihmiset vihaamaan insinöörejä ja suunnittelijoita. Jo pelkästään digiboksini huono suunnittelu herättää minussa toisinaan halun jäljittää nämä vastuulliset insinöörit+suunnittelijat ja jakaa heille vähän oman käden oikeutta, jotta tilanteeseen saisi edes jotain parannusta. Koska ymmärrän mielihaluuni liittyvät eettiset ja käytännölliset ongelmat, minulla ei ole realistista aikomusta ja mahdollisuutta toteuttaa mielihaluani.

Markkinajaarittelu

Leikitäänpä elävämme maailmassa, jossa kutakin työnantajaa kohden olisi vain yksi työntekijä. Leikitään vielä, että kummankin osapuolen näkökulmasta mahdollisia vastapuolia olisi niin paljon, ettei kukaan osapuolista ehtisi millään käydä läpi kaikkia mahdollisia vastapuolen ehdokkaita. Työnantajan ei myöskään ole pakko palkata sopimattomana pitämäänsä hakijaa, vaan hän pärjää yksinään tarvittaessa pitkiäkin aikoja.

Työntekijän intresseissä olisi luonnollisesti etsiä mahdollisimman hyvä työpaikka ja päinvastoin. Työntekijä kuitenkin arvostaa työnantajansa kykyä sitouttaa hänet pitkään työsuhteeseen, eikä työntekijöitä kierrättäviä työnantajia yleensä arvosta sen enempää työntekijät kuin toiset työnantajatkaan. Työntekijäpuolella sen sijaan kyky päästä kokeilemaan mahdollisimman monia työnantajia nostaa hänen arvostustaan kummankin osapuolen silmissä.

Lopputentti tulee allaolevien kysymysten muodossa.

- Miksi kaikki työnhakijat kilpailevat työnantajien suosioon pääsemisestä, eikä päinvastoin?
- Miksi työnantajat kuitenkin kiihkeästi kilpailevat työnhakijoiden ylimmän kymmenen prosentin suosiosta?
- Kummassa ryhmässä on enemmän syrjäytyneitä, työnhakijoissa vaiko työnantajissa?

(Jos työntekijä korvataan miehellä ja työnantaja naisella, kuvaus pätee melko pitkästi miehen ja naisen välisiin riiustelukuvioihin.)

Unettoman päiväkirja

Lupaan aina kirjoittaa enemmän ja äkkiä vain huomaan ajan vierineen, ilman että tulosta olisi syntynyt. Psykologi kutsuisi tuota itsepetokseksi.

Uudenvuodenlupaukseni kuuluu siten, etten aio ottaa yhtään ainoaa oluen tai viinan tippaa ennen kuin joskus tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana keväällä. Painoa on kertynyt ja olo on muutoinkin ollut viime aikoina vähän hutera. Pahin alkoholinkäytön sivuoire on ollut unirytmin lievä sekoaminen. Kumoan jo heti aluksi lukijan mieleen hiipivän olettaman, jonka mukaan olen orastava alkoholisti. Ei, en ole, mutta joulu ja ylipäätään koko vuodenvaihde saa maksan huutamaan armoa. Joulunpyhinä saattaa mennä 3-5 päivää kuin huomaamatta tissutellessa ja sitten tulevatkin jo uudenvuodenvapaat, joka on toinen loistava tekosyy ryyppäämiseen. Kun silloinkin menee kolme päivää samassa putkessa, ei ole ihme jos keho alkaa vihjailla kynttilän polttamisesta molemmista päistään.

Eräs tuttuni sekoitti viikon juopottelullaan unirytminsä niin, että menon rauhoituttua eräänä yönä kolmelta hän meni nukkumaan ja nukkui seuraavaan iltapäivän kello viiteen asti. Herättyään hän oli pihalla kuin lumiukko ja mentyään keittiöön huomasi toiset kahvikupin ääressä. Hän vilkaisi kelloa ja ihmetteli miksi toiset ovat hereillä ja kehotti heitä nukkumaan vielä muutaman tunnin. Porukan reaktiota ei liene tarpeen kuvailla.

Loistava joulu tiedossa

Viikkokausia minua vältellyt flussa tarttui lopulta. Mikäpä joulua vietellessä, kun nokka vuotaa kuin sulhaspojan mulkku ja nieleminen on kuin puukkoja söisi. Onneksi pomon lahjaksi ostama konjakkipullo lieventää tuskaa.

Tämä kirjoitus ei sisällä lainkaan asiaa

Aloin miettiä tässä joutoaikanani erästä blogeihin liittyvää mielenkiintoista piirrettä. Blogihan on "nettipäiväkirja", jossa ihminen voi kertoilla kaikkea jänskiä itselleen sattuneita asioita, kuten missä on käynyt päiväkävellyllä tai jotain vastaavaa.

Tänään tein pitkän päiväkävelyn. Olen aina nauttinut kävelemisestä. (Seuraa pitkä kuvaus henkilön kävelyhistoriasta ja paikosta jossa hän on kävellyt.) Viime viikolla ostin taas uudet kävelykengät, kun vanhat alkoivat olla jo niin lahot, että pohja irtosi. (Taas pitkä kuvaus siitä millainen on hyvä kävelykenkä.) Ensi viikolla ajattelin kävellä pitkästä aikaa kaupunginosaan, jossa en ole pitkään aikaan käynyt.

Siinä stereotyyppi kirjoituksesta, joka ei sisällä oikeastaan mitään hyödyllistä informaatiota mistään. Karkeasti arvioiden 30-80% minkä tahansa blogin sisällöstä on tuonkaltaista paskaa, jossa asiaa on joko vähän, tai sitten sitä asiaa saa hakemalla hakea kaiken turhan selostamisen joukosta. Kaikki väitteet "ihminen joka ei kirjoita yli n sanaa päivässä ei ole bloggaaja lainkaan" ovat aivan sitä ihteään, sillä suurin osa blogeihin kirjoitetuista teksteistä on todellakin edelläkuvatuntyyppistä tajunnanvirtaa.

Ani harva bloggaaja kykenee kirjoittamaan jatkuvasti pitkään ja kiinnostavasti. Mutta onhan 80% kuskeistakin keskivertoa parempia kuljettajia.

Mielihalu

Aina kun joku hyvännäköinen nainen kävelee ohi, haluaisin huikata hänen peräänsä Austin Powersin tyyliin ”Yeah, baby!”