Oh-hoh..

Kylläpä on taas vähän hutera olo eilisiltana nautitun kahden valkkaripullon jäljiltä. Ei nyt mitään erityistä krapulaa, mutta vähän meinaa huimata.

Ostin eilen LIDL:stä kokonaisen lavallisen energiajuomia, kun olivat tarjouksessa. Vaikka en itse asiassa perusta energiajuomista kovinkaan paljon, noita juomia on mukava ottaa töihin mukaan. Jos maksan kertaheitolla juomista 69c/tölkki x 24tölkki, niin kokonaissummaksi tulee 13€, kun huomioidaan palautetusta tölkistä saatava hyvitys. Ei mikään paha summa 12 päivän kofeiineista, kun työpaikan kahvilassa nautittu kahvi maksaisi melkein 29€. Jäävätpähän nekin rahat käytettäväksi johonkin muuhun.

LIDL:in henkilökunnalle oli vain sattunut pieni kämmi, kun energiajuomatarjoukseen oli merkattu tarjouksen päättyvän 17.12, vaikka kyseinen tarjous itse asiassa vasta alkoi tuolloin.

Germaanimarketin ihmeellisyyksiä

Vaikka LIDL hyvä kauppa onkin, tiettyjä ostoksia kannattaa välttyä tekemästä. Erehdyin ostamaan sieltä banaaneja, joilla oli suorastaan hämmästystä herättävän halpa kilohinta, muistaakseni 1,2€ tai jotain sellaista. Kaupassa niin hyvältä näyttänyt terttu paljastui kotona silkaksi paskaksi, sillä puolet banaaneista oli pehmentynyt sisältä lähes syömäkelvottomaksi mössöksi.

Toinen ostos jota ketjun kaupoista ei kannata tehdä ovat frikadelli (tai jotain sinnepäin) nimiset jauhelihapihvit, jotka ovat kyllä maukkaita, mutta joissa on aivan käsittämättömän suuria rustomöykkyjä ja jopa luita.

Nämä pari tapausta ovat kuitenkin poikkeus, sillä muutoin lafkan tuotteissa ei ole mitään valittamista. Tarkoitan siis elintarvikkeita, paikan vaatteita tai työkaluja en ole koskaan ostanut.

Darra

Eilen aamulla se taas iski. Perjantai-iltana naamaan kiskottu ginipullo aiheutti paitsi nukahtamisen telkkarin ääreen, myös helvetillisen kankkusen päänsärkyineen ja yökötyksineen. Meni pitkälle iltapäivään, kunnes olo parani niin paljon, että pystyin taas syömään ja toimimaan normaalisti.

Pitkän aikaa siihen kunnon kangen tulemiseen menikin, kun edellisen kerran moista on tullut podettua ehkä joskus pari vuotta sitten. Gini ei ole koskaan aiemmin tuottanut minulle kankkusta, joten ihmekö tuo jos eilinen olotila ihmetytti.

Paljonko on tarpeeksi?

Yksi ihmisryhmä jota en ole koskaan oppinut ymmärtämään, ovat saiturit. Tavallisessa nuukuudessa itsessään ei ole mitään pahaa, sillä jos resurssit ovat niukat, niiden säästäminen on rationaalista ja järkevää toimintaa. Äärimmilleen vietynä toiminta kuitenkin muuttuu sairaudeksi.

Eräs tällainen sairaus on rikkaiden vapaaehtoinen lapsettomuus.

Käyn työssä, tienaan 10000 euroa kuussa ja osakeoptiot päälle, mutta en aio koskaan hankkia lapsia, sillä ne tulevat niin kalliiksi.

Jostakin ihmeellisestä syystä nimenomaan köyhät tekevät paljon lapsia, vaikka kaiken järjen mukaan asian kuuluisi olla tismalleen päinvastoin. Näen paradoksille kaksi mahdollista selitystä, josta ensimmäinen perustuu sille, että lapset voivat itsessään olla varallisuutta. Muutaman ensimmäisen elinvuotensa ajan lapsi on täydellisesti riippuvainen vanhemmistaan, mutta riittävän isoksi kasvettuaan hän voi mennä työhön ja sitä kautta tuottaa perheelle lisää vaurautta. (Teoria pitää paikkansa ainakin maailman köyhimmissä valtioissa, joiden lisääntymisvauhdista päätellen köyhyys olisi paljon viagraa tehokkaampi potenssilääke.) Toinen selitys on puolestaan siinä tosiasiassa, jonka mukaan ”pohjalta voi nousta vain ylöspäin.” Köyhän lapsi voi periaatteessa vain nousta sosioekonomisella asteikolla, kun taas rikkaan mukulat pitää syöttää ja vaatettaa vanhempiensa korkeaa statusta vastaavaksi. Tässä mielessä lasten ”kalleus” voi hyvinkin pitää paikkansa.

Palataanpa sivuraiteelta takaisin rikkaan saiturin sielunmaisemaan, joka ei tietenkään näe toiminnassaan mitään omituista. Vaikka hänen lapsettomuutensa on viime kädessä haitallista yhteiskunnalle (pitkällä tähtäimellä ajateltuna), hän ei näe mitään syytä korjata näkemyksiään, sillä hänhän kuuluu joka tapauksessa yhteiskunnan voittajiin. Eräänä kauniina päivänä supersaiturimme jää eläkkeelle. Hän on noin 60 vuoden ikäinen, syönyt ja juonut aina hyvin, eikä ole koskaan kärsinyt aineellista puutetta. Pankkitilikin on muutaman miljoonan plussan puolella. Mitä tällainen ihminen jättää oikein perinnöksi?

Lapsettoman supersaiturin elämän viimeiset vuodet tulevat olemaan varsin kieroutuneita. Hän voi riehaantua eläkeiässä ja tuhlata miljoonansa, mutta näin radikaali käytöstapojen muutos vuosikymmenten pihtailun jälkeen tuskin toteutuu. Todennäköisesti hän jatkaa pihtaamista loppuun saakka ja kuolee eräänä päivänä tietäen, että hänen koko elämänsä kestänyt säästäväisyys valui viime kädessä hukkaan, eli muille kuin omille jälkeläisille. Muhkea pankkitili ei edes pelastanut saituria kuolemalta, vaikka hän olisikin toiveissaan laskenut sen varaan, että lääketiede tekee aivan käsittämättömän läpimurron kuolemattomuuden saralla ennen kuin hän kuolee itse.

Pelkkien nautintojen vuoksi itse itselleen elämäänsä elävä ihminen on kuin sokea, joka etsii pimennetystä huoneesta mustaa kissa, jota siellä ei ole. Ellei esimerkkini lapseton supersaituri satu olemaan kyvyiltään joku Isaac Newtonin kaltainen poikkeuksellinen nero, hän ei jätä jälkimaailmalle mitään muuta kuin rahansa, joiden hankkimiseen uhrasi elämänsä.

Onko kysymyksessä mitä suurin altruistisuus, itsekkyys, vaiko typeryys?

Itsepäisyyspäivä

Harmi että tämä koko kansan vapaapäivä osui nyt lauantaille. Vielä enemmän vituttaa se, että huomenna on mentävä töihin, mutta minkäs teet.

Mietin jaksasinko katsoa telkkarista tuntematonta sotilasta, mutten taida viitsiä. Elokuva ja kirja ovat muutenkin niin tuttuja, että saa jäädä tältä kerralta. Ehkä sitten ensi vuonna.

Ylivoimaisesti typerin arvio jonka olen tuntemattomasta ikinä lukenut, tuli joskus kauan sitten eräältä akateemiselta bloggaajalta.

Olen kyllä yrittänyt lukea tuntematonta koska sitä on niin kovasti kehuttu, mutta luovutin koska huomasin kirjan kuvaavan pelkkiä maalaisjuntteja, enkä nähnyt kirjan tapahtumilla mitään yhtymäkohtaa omaan elämääni.

Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Haluaisin kuitenkin tietää mitä tapahtuisi, kun kaikki alkaisivat noudattamaan möläytyksessä kuvattua lukupolitiikkaa. Kirjakaupoissa ei enää nähtäisi muita kuin tiukasti nykyajassa tai (kuvitteellisessa) tulevaisuudessa pysyviä dokumentaarisia kirjoja, kaikki muut eivät yksinkertaisesti möisi ja ne poistettaisiin tarpeettomina. Edelleen tänä päivänä julkaistava kirjallisuus vanhenisi noin viidessä tai kymmenessä vuodessa, kun maailma muuttuisi niin paljon, ettei "yhtymäkohtia" voisi enää löytää.

Hyi perkele, en totisesti haluaisi kirjakauppojen muuttuvan tuonkaltaiseksi painajaiseksi.

You spin me right aroud, baby

Voi perkele että väsyttää. Töissä oli taas jotenkin niin tympeä viikko, ettei toista vastaavaa ole ollut pitkään aikaan. Tässä valossa erään toimiston pöydällä bongaamani kyltti tuntui yllättävän totuudenmukaiselta. Kyltissä luki että tämän omistaja antaa joka viikko 100% työtehostaan työnantajan käyttöön, nimittäin:

12% Maanantaina
23% Tiistaina
40% Keskiviikkona
20% Torstaina
5% Perjantaina

Ja noinhan se tietysti menee, hehe. Pomoni on onneksi maailman sympaattisin jätkä, koska hän tuntuu omaavan nk. "lehmän hermot." Rauhalliset tyypit ovat toiselta kantilta ajateltuna siinä mielessä pelottavia tyyppejä, ettei heitä haluakaan nähdä vihaisena. Kun normaalisti rauhallinen ihminen suuttuu, niin siitä on leikki kaukana.

Vali vali

Huuto.net. En voi käsittää miten systeemin suunnittelijoille on sattunut sellainen kämmi, että palautteen antamista ei ole varmistettu. Vaikka kaupat olisi tehty onnistuneesti ja molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla, mikään ei silti pakota myyjää/ostajaa antamaan toisilleen palautetta kaupanteosta. Minua systeemi ärsyttää, sillä jos sivustoa käyttää todella satunnaisesti, nämä harvoin saadut palautteet ovat saajalleen arvokkaita. Palautteen antaminen varmistettaisiin yksinkertaisesti sillä, että molempien osapuolten pitäisi lähettää palaute, ennen kuin palaute näkyisi kummallakaan osapuolella. Tämä toimisi tietenkin vain positiivisen palautteen kohdalla, neutraali ja negatiivinen palaute saisi sen sijaan näkyä välittömästi, jotta tieto huijareista ja vastaavista leviäisi mahdollisimman nopeasti.

Kaupanteko ei muutoinkaan suju aina kitkattomasti, kiitos toisen kämmin, johon sivuston suunnittelijat syyllistyivät. Kämmi piilee kolmessa eri myyntivaihtoehdossa, jotka ovat:

1) Huutokauppa hintavarauksella.
2) Huutokauppa ilman hintavarausta.
3) Jompikumpi edellisistä, mutta lisänä vielä ”osta heti” –vaihtoehto.

Ongelma on siinä, että myyjä voi aivan liian helposti tehdä vahingossa sitovan, ilman että se on ollut alunperäinen tarkoitus. Kohdan 1 ja 2 ero – ja nyt tarkkana – on nimittäin siinä, että kohdassa 2 kaupasta tulee välittömästi sitova. Kuvitellaanpa että myyn hilavitkutinta, josta haluan saada 20€. Asetan lähtöhinnan vaikkapa yhden euron suuruiseksi, jotta potentiaaliset ostajat innostuisivat huutamaan hilavitkutintani. Minimikorotus on euron suuruinen. Koska olen kuitenkin unohtanut asettaa hintavarauksen, kauppa on sitova ja minun on pakko myydä myytävänä oleva hilavitkuttimeni huutokaupan voittaneelle. Esimerkkini tilanteessa huutoja tulisi pahimmillaan yksi ainoa yhden euron korotus, enkä voisi perua kauppaa mitenkään. Tietenkin voin yrittää sopia asiasta huutokaupan voittaneen ostajan kanssa, mutta mikäli tämä voittohuutaja sattuu olemaan joku tsaarinaikuinen byrokraatti, hän tietenkin takertuu tuohon porsaanreikään ja pakottaa minut myymään hilavitkuttimeni, pahimmillaan käräjöimisen uhalla.

Koko ongelma ratkeaisi sillä, että tuotetta ei kerta kaikkiaan voisi asettaa kaupaksi ilman hintavarausta. Nyt myyjä saattaa ihan puhtaasti vahingossa joutua myymään artikkelinsa törkeällä alihinnalla, koska yhden ruksin unohtamalla kauppa muuttuu sitovaksi.

Perkele.

Tervetuloa tietotekniikan ihmeellisen maailmaan

Okei, en (onnekseni) ole mikrotukihenkilö, mutta välillä silti joutuu puuhastelemaan koneiden kanssa. Nyt ymmärrän paljon paremmin niitä, jotka ovat suutuspäissään murjoneet koneensa oikein viimeisen päälle paskaksi.

Tällä kertaa anopin ääni kailotti puhelimesta kuuluttaen: "HERRAJUMALA, MITÄMETEEMME, TÄÄKONE EITOIMI, TÄÄLLÄON JOKUIHMEJUTTU!!!"

Hätäsanoman vakavuudesta päätellen olisi voinut kuvitella koko koneen sulavan niillä sekunneilla, jos jotain olisi tehty vielä väärin. "Ei hätää", vakuuttelin puhelimessa. Lupasin tulla paikalle ja pelastaa mitä pelastettavissa on.

Toden totta, käynnilleni oli kyllä aihetta. Koneeseen oli tarttunut jonkin sortin pöpö, joka oli naamioitunut mukamas jonkin sortin torjuntaohjelmaksi. Ohjelma blokkasi selainta ja vinkui jatkuvasti koneen olevan vähintään 1000 eri viruksen armoilla. Mikä pahinta, ohjelmaa ei saanut pois millään ilveellä, vaan se palasi aina takaisin kummittelemaan uudelleen. Yhden tunnin ja muutaman kahvikupillisen jälkeen sain kyllä enimmät vauriot korjattua, mutta ohjelma säästi vielä nahkansa mahdollista uusintaottelua varten.

Tuonkaltaiset paskaohjelmat ovat kieltämättä varsinaisia verenpaineen nostattajia, koska niitä ei saa kovin helposti pois. En silti hetkeäkään epäile etteikö tämäkin ongelma olisi helposti vältetty, ilman Stupid User Error:in astumista väliin. SUE on kieltämättä vakavin tietoturvaongelma, kun tyypillinen peruskäyttäjä ei juuri viitsi katsoa mille ohjelmalle tulee valinneeksi kohdan hyväksy. Silti nämä samat ihmiset eivät pane nimeään paperiin lukematta ensin mitä tämä paperi oikein sisältää.

Ihminen on mielenkiintoinen eläin.

Huh hah hei ja rommia pullo

Pitäisi kaiketi käydä äänestämässä. Yksittäisellä äänellä ei ole kuin pelkkä marginaalinen merkitys, mutta illalla voi sitten tuntea jonkinasteista ylpeyttä demokratian periaatteiden kunnioittamisesta.

Kumman tärkeä tämä yksittäinen ääni tuntuu silti ehdokkaille olevan. Postimiehet lienevät kiroilleet sydämensä kyllyydestä tämän vuoksi, kun raukat joutuvat kantamaan vaalikrääsän muodossa noin 200kg ylimääräistä kuormaa per kerrostalo. Harkitsin jo vaalimainokset kieltävää lappua oveen, mutta peruin aikeeni, sillä mainokset tulevat 99% tapauksista niiltä ehdokkailta, joita en äänestäisi muutenkaan. Näin ollen jokainen minulle kiikutettu "äänestä minua" -lappunen toimii vain ehdokasta itseään vastaan, sillä äänenestyspäätökseni ei taatusti perustu hikiseen kasvokuvaan ja yksittäiseen iskulauseeseen.

Iskulauseista puheen ollen, erään lapun slogan oli "olen aina heikomman puolella", tai jotain sinnepäin. Tämä kuitenkin tarkoittaa aina vahvempaa vastaan asettumista, joten jokainen nakkikioskijonossa seissyt tietää hyvin kuinka toimiva tuollainen periaate käytännössä oikein toimii.

Markkinat määrittelevät arvosi

Kun tuurijuoppo kuuli puhuttavan ensimmäisen kerran parisuhteen 'markkina-arvoteoriasta' joskus parisen vuotta sitten, oletin kysymyksessä olevan jonkin sortin vitsin. Asia unohtui joksikin aikaa, mutta kun blogeissa ja foorumeilla kohistiin Henry Laasasen aiheesta kirjoittamasta kirjasta, päätin lainata sen ja katsoa onko kirja niin hyvä kuin väitetään.

Kirjan mukaan naiset käyttävät seksuaalista valtaa monin eri tavoin. Tämä seksuaalinen valta perustuu suurimmaksi osaksi siihen, ettei keskivertonainen halua seksiä läheskään niin paljon kuin keskivertomies. Kansanomaisemmin ilmaistuna pillua voi kutsua niukkuusresurssiksi. Taloutta vähänkin ymmärtävät ihmiset tietävät hyvin, että minkä tahansa resurssin tarjontaa suurempi kysyntä aiheuttaa kyseisen resurssin hinnan kohoamisen; siksi miehet kilpailevat naisista, eivätkä naiset miehistä.

Tämä oli kirjan ensimmäinen peruslähtökohta. Loppuosa kirjasta koostuukin pillun niukkuudesta aiheutuvien ongelmien selvittelyssä. Tai siis niiden epäonnisten miesten, jotka eivät kuulu siihen hierarkian huipulla olevaan 5% miehistä, jotka saavat kenet tahansa naisen jotka haluavat.

Asiaan pitää perehtyä hieman tarkemmin.